Merkkejä pakurikäävän käyttämisestä Itä-Euroopan sekä Venäjän kansanlääkinnässä on jo 1500-luvulta asti. Pakuria on käytetty hoitona syöpään, gastriittiin, mahahaavaan sekä luutuberkuloosiin. Kemiallinen analyysi osoittaa, jotta pakurikääpä tuottaa laajan skaalan erilaisia sekundäärimetaboliitteja kuin fenolisia yhdisteitä, melaniineja ja lanostanoidi tripernoideja. Näiden joukossa on antioksidantteja, anti-tumoraalisia sekä virusten toimintaa ehkäiseviä ja immuniteettia patogeenisia mikrobeja kohtaan parantavia yhdisteitä.

Jauheen myös pystyy keittää suoraan pieniä palasia taikka vaihtoehtoisesti käyttää isompia paloja useampaan kertaan, kuten Daniel Vitalis tekee tällä videolla. Kuivaaminen on tärkeää, jospa pakuria säilyttää kauemmin kuin muutaman vuorokauden. Kuivaus tapahtuu kevyesti erillisessä kuivaimessa tai tavallisessa uunissa, joka säädetään 50-80 asteeseen, ja annetaan olla päällä yön yli. Kuiva pakuri onkin iisi murskata palasiksi esim. vasaralla.

Pakurikääpä onkin lehtipuissa, varsinkin koivussa, viihtyvä lahottajasieni. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen mallisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin, mihin ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöt kehittyvät vasta puun kuoltua, tällöin itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin. Pakuri lahottaa puun normisti 5-7 vuodessa.